Klassinen suomalainen soutuperho.
Tässä versio pienemmässä koukussa ja pikku muunnoksilla. Kuva otettu kotiskannerilla:
Terve Päde,
Mihin koukkuun olet sitonut tuon alemman uuden version? Minkä paksuista tinseliä käytät helassa? Entä onko vinkkejä kuinka aloittelija lla pysyisi tuo kultafasaani paremmin kasassa, kun itselläni ainakin levähtää ihan käsiin tuo sulka (siikaiset irtoavat toisistaan)?
Tämä on niitä Gamakatsun koukkuja, tumman harmaita, tarkistan illemmalla koukkutyypin.
Hela on UNIn XS -kokoa aavistuksen paksumpi. Kultafasaani on tuossa kuvan perhossa tarkoituksella sidottu siikaset erilleen, mutta jos teet kultafasaanin pyrstöstä levysiiven, tulee sinun valita sellaiset kaistaleet, jotka eivät ole sisäänpäin kovertuneet (niistäkin saa, mutta on hankalampaa), tai sitten sulla on riittävän pitkät kaistaleet, joita ei tartte sitoa ihan juurestaan kiinni. Teippitekniikka on hyvä apu (jos sen osaa) fasaanien pyrstöistä tehtäviin levysiipiin. Teippitekniikka on esitelty Perhokalastus -lehden sivuilla, numeroa en muista.
Jos teet kuvankaltaisen siikassiiven, sinun täytyy sukia yksittäisiltä siikasilta väkäset läjään kostuteltujen sormien välissä.
Tällainen siipi on erittäin elävä.
Päde
Tuli tuosta harjaamisesta, et suitko kostutetuilla sormilla ne siikaset vai käyttämällä harjaa ? Ja pitäiskö se tehdä vasta vai myötä karvaan. Alkaa tässä kevät aurinko tuomaan taas sidonta innon pintaa. Hiihtolomalla laitetaan Konosen kanssa spigotti sauhuamaan.
Moi Olof, suin siikasia molempiin suuntiin kostutettujen (ei siellä kostutettujen..) sormien välissä ja harjailen eestaas, näin siikaset tarttuvat mahdollisimman vähän toisiinsa kiinni. Homma on ehkä hiukan työläs, mutta palkitseva, siis ainakin palkitsee sitojan/minut viimeistään siinä vaiheessa, kun uitan perhoa esimerkiksi Kalax-uittolaitteessa, joka on erinomainen paljon perhoja sitovan apuväline (opettaa sitomaan) ja antaa perusnäkymän onko perhosta ylipäätään uimariksi virtaolosuhteissa.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?